Työkiireilyä

Töihinpaluu on sujunut yllättävän sutjakkaasti. Työtehtäviä on ollut jotakuinkin tuplasti normaaliin verrattuna työkaverin kesäloman takia, joten ikäviä asioita ei ole pahemmin ehtinyt miettiä. Vuotokin on melkein loppunut, työaikana ei ole tainnut tulla tippaakaan ulos. Esimies vaikutti taas kovin kiinnostuneelta sairauslomani syystä, mutta en sortunut kertomaan sitä. Sairauskoodi sairauslomalapussa toki lukee, mutta en tiedä onko hänellä tapana vakoilla kys. koodeja netistä vai ei.

Yksi työkaveri tuli myös kyselemään viattomasti, että mikä minulle oli tullut keskiviikkona. Mutisin vähän epämääräisiä selityksiä ja hän tulikin sitten myöhemmin vielä kysymään ihan suoraan, että olenko raskaana. Ei ole ollut tapana juksata kavereita, kun hän on ihan läheinen kaveri muutenkin kuin töissä, joten oli pakko todeta, että olin raskaana mutten ole enää. Hän vaikutti kyllä tosi hämmentyneeltä ja oli kovasti pahoillaan. Ollaan monesti puhuttu molempien vauvahaaveista ja jopa vitsillä suunniteltu yhteisiä lapsia, kun hän on sinkkumies eikä sopivaa äitiä ole näköpiirissä.

Kaikenkaikkiaan selviytymisprosessit ovat toimineet oikein hyvin. Nyt on jo kolmas itkuton päivä, niitä on miehen kanssa laskeskeltu ihmeissämme... Eilen tuli TAYSista postissa potilaskertomus. Melkein alkoi naurattamaan "26-vuotias perusterve rouva" -määritelmä, itse kun pidän itseäni lähinnä tyttönä. En tiedä kiikaroiko lääkäri sormuksiani vai mistä sen rouva-nimityksen keksi. Aika huvittavaa oli se, että minua ultrannut lääkäri oli mieheni työkaverin vaimo. Piiri pieni pyörii..