Tipautus maanpinnalle

Eipä mennyt taas niinkuin Strömsössä. Menkat jatkuivat maanantai-iltana ja ovat siitä lähtien tulleet tasaisen varmasti, vaikkakin omituisesti. Omituista on se, että ne ovat olleet kovin niukat ja antoivat sillä vielä toivon rippeitä, mutta kun ei niin ei sitten. Tein eilen illalla vielä raskaustestinkin, mutta negaahan se näytti.

En nyt kyllä yhtään ymmärrä tätä kroppaa. Olen siis menkoissa aina ollut enemmän mallia "ämpärillinen" ja vielä monta kertaa päivässä. Nämä tämänhetkiset menkat jo melkein saivat toivomaan, että minulla on ne kuuluisat valemenkat, mutta negatiivinen testi ei oikein enää anna aihetta juhlimiseen... Vielä kun niitä aivan selviä raskausoireita alavatsatuntemuksineen ja ällötyksineen on ollut, niin en kyllä ymmärrä.

Seuraava ovulaatio pitäisi ajoittua vajaan kahden viikon päähän ja nyt taitaa sitten alkaa vauvan alullepaneminen ihan tosissaan ja hampaat irvessä... Ensimmäinen askel on ehkä se, että meillä ei enää seksiä harrasteta juuri ennen nukkumaanmenoa. Tämä siksi, että taidan kokeilla sitä tyyny persuksen alla -hengailua josta olen netistä lukenut ja sehän nyt ei toimi jos pitäisi kiireellä jo alkaa nukkumaan. Nyt pitää vielä ottaa selvää, että pitäisikö sitä pupustelua harrastaa kuitenkin vaan joka toinen päivä. Ennen edellistä ovulaatiota taisi lipsahtaa melkein päivittäiseen puuhasteluun ja taitaa se liikakin olla joskus liikaa.

Hui kun jänskättää!

Aamulla tuumailin jo vessassa, että taisi tulla toinenkin kierto keskenmenon jälkeen, mutta kas kummaa! Ei ne aamuiset "menkat" jatkuneetkaan täällä töissä! Uskaltaisikohan sitä toivoa, että joku papu on masussa kasvamassa? Nyt pitää muutama tunti vielä täristä töissä ennenkuin syöksyn ostamaan testiä apteekista. Ensin oli suunnitelmissa odotella ainakin viikon puoliväliin ennen testailua, mutta ei ne muutkaan asiat mene aina suunnitelmien mukaan, joten ihan sama..

Nyt aamupäivästä on väsyttänyt ihan hirveästi. Viikonloppu meni mökkeillessä ja vaikka touhuttiin miehen ja vanhempieni kanssa kaikenlaista, niin nukuin mielestäni niin paljon ettei nyt pitäisi erityisemmin väsyttää. Tämä sateisen painostava ilma tietysti voi laittaa elimistön väsyksiin, mutta voihan tämä olla ihan oikeastikin vauvaunetusta.

Paluu arkeen

Lomat on nyt pidetty ja ensimmäinen työviikkokin takana. Blogailussa on ollut vähän taukoa, mutta toisaalta tämän aiheen ympärillä ei ole juurikaan tapahtunut. Jospa se tahti taas kiihtyy, kun on jotain kerrottavaa..

Olimme miehen kanssa heinäkuun alussa kaksi viikkoa ulkomailla ja se oli kyllä ihan onnistunut pako kaikesta kotielämästä. Otettiin aika rennosti ja ajeltiin autolla ympäri maata. Keskenmenon jälkeiset ensimmäiset menkatkin selvittiin ja ilmeisesti kroppa on taas ihan kunnossa.

Reissumme jälkeen kävin lääkärissä jälkitarkastuksessa ja sekin oli taas ihan turhuuksista turhin. Lääkäri teki sisätutkimuksen, kyseli että sattuuko, kysyi koska on viimeksi tehty papa-koe ja ohjasi sitten sinne. Jaaha. Sanoi myös että voi heti alkaa yrittämään uutta raskautta ja että keskenmenon riski ei vielä yhdestä kohoa mitenkään, mutta ne yleispätevät lausunnot olinkin jo netistä googlaillut. Vähän turhauttaa, kun lykätään aina vaan seuraavaan verikokeeseen tai tarkastukseen vaikkei vielä varsinaisesti ole mitään vikana.

Noh, alettiin siis lääkärin luvalla harjoittelemaan vauvantekoa. Reilun viikon päästä voi aikaisintaan alkaa testailemaan, mikäli ei menkkoja näy. Nyt on tietysti ollut heti kauheasti kohtutuntemuksia.. Toivottavasti tulen taas yhtä helposti raskaaksi kuin ensimmäisellä kerralla, mutta toisaalta ottaisin vaikka muutamat menkat mieluummin kuin keskenmenon. Siinä menee heti niin paljon aikaa hukkaan, puhumattakaan henkisistä kolauksista. Jotenkin kyllä tuli hyvä mieli siitä, että saatan jo olla tällä hetkellä raskaana.