Salaisuudet sucks

Viikonloppu on mennyt leppoisissa merkeissä. Lauantaina käytiin pitkästä aikaa kirjastossa ja lainattiin Katerina Janouchin Raskaana!-kirja. Luin sen eilen illalla melkein yhteen menoon ja nyyhkin tietysti kaikkia liikuttavia kohtia (niitä oli monta!). Kirjaston jälkeen käytiin ruokakaupassa ja keskellä kauppaa alkoi ällöttämään ja oksettamaan ihan yhtäkkiä, tuli aika nopea visiitti siitä. Asiaan saattoi vaikuttaa makea leivos, jonka söin juuri ennen kauppaanmenoa, mutta joka tapauksessa oli kyllä hirveä olo vielä kotonakin.

Tänään kävin moikkaamassa yhtä ystävääni ja hänen 1,5-vuotiasta tytärtään entisellä kotipaikkakunnallani. Teki kyllä ihan hirveästi mieli kertoa hyvät uutiset jo, mutta kun sovittiin miehen kanssa että odotetaan vielä hetki, niin ei auttanut kuin nieleskellä sanoja. Tiistaina tulee seuraava paha paikka, kun yksi tuttavapariskunta tulee meillä käymään. Aina kun joku kysyy kuulumisia, niin kamalaa olla vaan, että "eipä tässä ihmeempiä" kun kerran on jotain ihan valtavan ihmeellistä oikeasti. Äitikin soitti tänään ja piti vaan olla ihan lunkisti. Mä oon niin huono tässä salailussa, tuntuu ihan huijaamiselta.

Ihanat oireet

Vähät raskausoireet ovat taas lisääntyneet yhdellä, nimittäin itkeskelyllä. Eilen jouduin tunnekuohuun kun juteltiin sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja totesin hiljaa mielessäni, että on tuo mies vaan paras tyyppi. Se oivallus oli niiin liikuttava, että poruhan siinä pääsi. Mies oli vähän ihmeissään. Mua alkoi naurattaa ihan hillittömästi koko tilanne, hyvä etten hukkunut kaikkiin kyyneliin ja räkään.

Äsken katseltiin hassuja kotivideoita telkkarista. Oli siinä sitten jotain puhetta siitä, että huijaanko neuvolaa siinä kuinka usein syön herkkuja. Meni hetki niin alkoi aikaisempi sananvaihto tuntua pahalta ja videot ei näyttänyt enää ollenkaan hauskoilta. Sitten meni vielä pari minuuttia ja vollotin kuin heikkopäinen. Piti oikein lähteä keittiöön tihisemään itsekseen ja oikein hytkyin itkemisestä. Samalla ajattelin, että tää nyt johtuu varmaan hormooneista, mutta silti itketti. Että semmoista tällä kertaa. Normaalisti en ole erityisen aktiivinen itkeskelijä edes pms-oireisena.

Noh, toivottavasti tässä on nyt osasyyllisenä vaikka sitten väsymys ja pitkillä yöunilla tilanne helpottuu. Oli aika rasittava ja stressaava työpäivä. Käytiin vielä kuntosalillakin töiden jälkeen, luulisi unen maistuvan.

Avautumisia

Nyt kun tätä raskaussalaisuutta joutuu joka päivä pihtaamaan, on ihanaa kun pääsee avautumaan hyvälle ystävälle. Olin juuri tapaamassa yhtä luottoystävää, jolle kerroin raskaudesta heti raskaustestipäivänä ja olipa ihanaa kertoa kaikki muutokset ja oireet. Juteltiin me toki muitakin asioita ja koitan olla hukuttamatta häntä pelkkiin mahavihlaisuihin ja raskausviikkoihin, mutta olipa kiva jutella vapaasti. Tämä asia on nyt niin pinnalla omassa elämässä, että meinaa vahingossa lipsautella töissäkin.

Nauratti, kun tulin bussilla keskustasta kotiin, että muutaman kuukauden päästä en ainakaan toivottavasti ole se ainoa joka seisoo täydessä bussissa. En kyllä tiedä onko täällä tapana päästää raskaana olevia naisia istumaan, mutta ainahan sitä voi yrittää. Vähän teki jo mieli käydä vilkaisemassa Hennesin mama-osastoa, mutta kai sitä pitää ensin odottaa että maha kasvaa edes vähän näkyviin. Tällä hetkellä on vain aikamoista turvotusta ja legginsitkin tuntuu puristavilta...

Nyt on seitsemäs viikko alkanut ja lueskelin netistä, että alkio, joka "muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä", on 4-8 millimetriä pitkä ja sen sydän alkaa tässä vaiheessa kierrättämään verta nesteiden sijaan. Tsemppiä sinne masuun! Myös silmät ja korvat alkavat kehittyä samoin kuin sisäelimet ja raajat. Aikamoinen myllerrys siellä siis käy.

Vielä ei erityisesti ole ollut väsymyksen tunteita, mutta en kyllä tiedä huomaisinko sitä edes kovin helposti, kun olen aika usein koomassa. Viime viikonloppuna nukuttiin kyllä aika pitkään, kai siinä vähän saa kiinni väsymystä. Ihanaa, huomenna on jo perjantai ja sitten viikonloppu. Enää reilu viikko ekaan neuvolaan, jee!

Ajoituksen vaikeus

Lähipiirissäni ei ole montaa vauvaa. Kavereista osa on vielä opiskelun pyörteissä, osa sinkkuja ja osa vannonut ettei lapsia tule. Vauvalle ei tunnu olevan koskaan sopiva aika. Meilläkin kirjoiteltiin jo monta vuotta sitten lista, johon oli merkitty kaikki asiat mitä pitäisi tehdä ennen vauvaa. Lista ilmestyi tänään käteeni ja se oli aika huvittavaa luettavaa:

1. mentävä kihloihin
2. ostettava omakotitalo
3. miehen valmistuttava ja saatava lisää palkkaa (!!)
4. myytävä nykyinen asunto
5. minun valmistuttava ja mielellään löydettävä työpaikka
6. miehen auto vaihdettava joko farmari- tai tila-autoon
7. mentävä naimisiin

Että semmosta. Aikamoinen vaatimuslista on ollut tällä tytöllä viisi vuotta sitten.. Lapsiahan siis pystyy tekemään ilman mitään edellä mainituista. Mutta ei se lista edes jäänyt tuohon! Kun ensiasunnosta oli muutettu tähän nykyiseen, ja kaikki muukin em. listalta jo tehty, keksin että keittiöremontti täytyy tehdä ennen vauvan syntymistä. Sitten keksimme, että menemme vielä yhdelle eksoottiselle matkalle, jolloin ei tietenkään voi olla raskaana, ettei mitään tapahdu vauvalle.. Kuinka pitkään vauvanhankintaa voi siirtää, jos kaikki on jo valmista?

Onneksi mieheni otti ohjat käsiin ja vauvanteko aloitettiin samantien lomareissumme jälkeen. Muuten oltaisiin varmasti keksitty taas uusi hidaste, joka olisi muka pitänyt hoitaa ennen vauvaa. Lapsettoman pariskunnan elämä on helppoa ja mahdollistaa spontaanit tempaukset, mutta jossain vaiheessa se vauva on tehtävä jos sitä haluaa. Koskaan ei ole sopiva aika, mutta toisaalta mikään aika ei ole juurikaan sen huonompi kuin toinenkaan. Täytyy vain ajatella, että tämä on nyt meille se täydellinen aika.

Tiukkaa faktaa

Erilaiset raskauslaskurit ovat tulleet parissa viikossa tutuksi. Jostain syystä niitä on pitänyt kokeilla ainakin kerran päivässä... Neuvolassa nämä päiväykset sitten ilmeisesti tarkentuvat, mutta siihen asti ollaan raskauslaskuri.comin varassa. Laskureihin merkitään yleensä viimeisten kuukautisten alkupäivä, jonka perusteella hedelmöittymispäivä ja laskettu aika sekä muut välietapit lasketaan. Laskureiden mukaan laskettu aika olisi 18. tai 19. tammikuuta.

Tällaisia tuloksia laskuri siis antoi:

Vauva syntyy: 18.1.2011
Hedelmöittyminen: 28.4.2010
Raskaustestin tulos luotettava: 12.5.2010 alkaen
Ensimmäinen sydämenlyönti: 26.5.2010
Sikiön liikkeet tuntuvat (alkaen): 18.8.2010
Keskonen: 29.9.2010 saakka

Raskausviikko 1 päättyy 21.4.2010
Raskausviikko 2 päättyy 28.4.2010
Raskausviikko 3 päättyy 5.5.2010
Raskausviikko 4 päättyy 12.5.2010
Raskausviikko 5 päättyy 19.5.2010
Raskausviikko 6 päättyy 26.5.2010

Huomenna on siis kuudennen viikon viimeinen päivä. Odotan jo kamalasti kahdentoista viikon maagista rajaa, jolloin on ilmeisesti tarkoituksena kertoa molempien vanhemmille iloiset uutiset. Salaisuudet on tosi tylsiä, tekisi mieli kertoa jo kaikille. Töissä on tosi hankalaa olla kertomatta, kun kahvipöydässä jutellaan aina kaikkien kuulumisia ja oon aika avoin kertomaan kaikista omista asioistani. Kahdelle kaverille jo kerroin, etten aivan pakahdu, mutta niille voin sitten kertoa ne huonotkin uutiset, jos jotain tapahtuu.

Keskenmenoa on nimittäin ehditty pohtia jo ihan tarpeeksi. Aina kun alavatsa vihloo enemmän, tulee aika jännittynyt olo. Eipä sitä tietysti kannattaisi kauheammin miettiä etukäteen, mutta ei sille voi mitään. Foolihappoa olen syönyt nyt parin kuukauden ajan, kun luin netistä että sitä suositellaan raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville. Se ilmeisesti vähentää keskenmenon riskiä ja sikiövaurioita. Ulkomailla foolihappolisää on kuulemma suositeltu jo vuosikaudet ja sitä lisätään esimerkiksi jauhoihin. Tuskimpa siitä ainakaan haittaa on, mutta pitää kysyä siitäkin vielä lisätietoja neuvolassa.

Raskausoireita on ollut vielä niin vähän, että toisaalta ihan kivakin kun välillä vähän vihlaisee. Silloin ainakin tuntuu, että sitä ollaan ihan oikeasti raskaana. Vauvamahoja tulee väkisin tuijoteltua kaupungilla ja sellaisesta haaveilen jo kovasti. Töiden takia toivon, ettei maha vielä kovin nopeasti alkaisi näkymään, kun sitten pitäisi kertoa töissä, että oonkin enää joulukuulle asti töissä. Pomon ja esimiehen suhtautuminen vähän jännittää. Vakituinen työsopimus on kyllä taskussa, mutta silti nämä raskausasiat on jotenkin vähän jännittäviä. En edes tiedä miten jaksan olla vuoden erossa ihanista työkavereistani, sitä oon ehtinyt miettiä jo ennen raskauttakin. Alan varmaan käymään vauvan kanssa jatkuvasti moikkaamassa työporukkaa...

Totaalisen ensimmäinen

Ehkä tämä blogimaailma alkaa pikkuhiljaa viedä tällaisia hitaitakin innostujia, sillä en kyllä olisi edes kuukausi sitten uskonut, että perustaisin ikinä ikiomaa blogia. Tämä on siis ensimmäinen blogini ja ensimmäinen kirjoitukseni.

Suuria tavoitteita minulla ei ole kirjoitusten tai muunkaan suhteen. Ajattelin vain, että olisi mukava kirjoittaa tunnelmia ja puuhasteluja odotellessa mystistä karhunpentua, joka vatsassani kasvaa. Raskauteni on aivan alkumetreillä, nyt eletään vasta kuudetta viikkoa.

Ensiksi voisin hieman kertoa itsestäni. Olen parikymppinen nainen ja asun aviomieheni kanssa Tampereella. Olemme seurustelleet seitsemisen vuotta ja niistä pari vuotta naimisissa. Lapsen isä on valtavan innoissaan tulevasta lapsesta, jota myös baby beariksi kutsutaan. Lapsi on molemmille ensimmäinen. Muutimme jokin aika sitten omakotitaloon, joten muuttaa ei tarvitse ainakaan perheenlisäyksen takia ihan hetkeen. Työkseni istun päivät toimistossa ja haaveilen matkustelusta.

Raskauden alku on sujunut oikein hyvin. Tein reilut pari viikkoa sitten raskaustestin (no okei, kaksi) kun kuukautiset olivat pari päivää myöhässä ja siellähän ne kaksi viivaa olivat sievästi rinnakkain. Nämä pari viikkoa ovat olleet jännittäviä, myllertäviä ja pitkiä. Oikeasti, miten aika voi mennä niin hitaasti? Raskausoireista ovat tulleet tutuiksi vasta mahtavat alavatsavihlaisut ja hienoinen huono-oloisuus töissä, pääosin iltapäivisin. Kaikki on siis sujunut hienosti, mutta välillä on sellainen olo, että ollaankohan tässä nyt edes raskaana vai ei..

Laskettu aika on jossain päin tammikuuta ja äitiyslomalle pääsen joulukuun puolivälissä jos kaikki menee hyvin. Nyt vaan odotellaan sitä ensimmäistä neuvolakäyntiä. Piti ottaa töistäkin yksi lomapäivä, ettei tarvitse selitellä pakollisista menoista esimiehelle. Tämä on salaisuuksien aikaa.