Parisuhdepohdintaa parempana päivänä

Tänään on ollut parempi päivä verrattuna pariin edelliseen. Vuoto ja itkeskely ovat molemman vähentyneet tasaista tahtia. Aamupäivä meni leppoisasti miehen kanssa höpsötellessä. Laitettiin hänelle tavarat valmiiksi työpaikan kesäjuhlaa varten. Ensin tuntui vähän kurjalta ajatukselta, että joudun olemaan koko illan yksin kotona, mutta tuumasin sitten, että miehelle tekee ehkä ihan hyvää päästä hetkeksi ajattelemaan jotain ihan muuta.

Olen ollut vähän huolissani hänen jaksamisestaan tämän kaiken kanssa. Hän on viileän asiallinen, analyyttinen ja korrekti eikä juuri puhu tunteistaan. Joku ulkopuolinen voisi jopa ihmetellä meidän yhteensopivuutta, sillä minä olen puolestani tunteellinen, herkkä ja empaattinen. Minun on ollut aina helppoa purkaa ajatuksiani hänelle, itkeä ja hyökätä halailemaan kun vähänkin siltä tuntuu. Hän ottaa kaiken vastaan, osaa ehkä lohduttaakin, muttei yleensä kerro omia tunteitaan vaihdossa.

Toissa iltana tärisin itkusta sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja kysyin sitten häneltäkin, että miten hän selviää tästä. Oli huojentavaa nähdä pieni kyynel hänen silmäkulmassa, kun hän kertoi omia ajatuksiaan tapahtuneesta. Keskiviikkona oli nimittäin hurjaa nähdä hänen selittävän puhelimessa harkituin sanavalinnoin vaimon keskenmenosta ensin Acutaan, sitten omaan terveyskeskukseen ja vielä ajanvaraukseenkin, kun itse olisin saanut muodostettua vain ulinaa. Hän siirtää tunteet ikään kuin johonkin purkkiin silloin kun niitä ei voi näyttää. Minulta sellainen ei ikinä onnistuisi. Minä itkin hänen isovanhempien hautajaisissa silmät punaisena, vaikka en ollut tavannut kyseisiä ihmisiä kuin pari kertaa.

Ehkä on ihan hyvä, että olemme niin erilaisia. Hän saa minut rauhoittumaan tasaisella ja vakaalla olemisellaan ja minä toivottavasti saan pidettyä hänet edes jossain kosketuksissa tunteiden näyttämisen kanssa. Jos seurustelisin jonkun ylitunteellisen ihmisen kanssa, en saisi itkua loppumaan varmaan ikinä kun näkisin toiset itkuiset silmät edessäni. Jos hän seurustelisi jonkun tunnekylmemmän ihmisen kanssa, kynnys omien tunteiden näyttämiseen nousisi varmasti kohtuuttoman suureksi. Meillä on hyvä näin.