Kotimöllötystä ja meikkileikkejä

Olen nyt toista päivää kotona tapahtuneen jälkeen ja olo on suhteellisen hyvä. Mahaa nipistelee silloin tällöin ja tulvahtelen tasaiseen tahtiin. Itku tulee aika herkästi, mutta en oikeastaan aina tiedä, että mille itken. Tuumailin aamusta, että nyt olisi hyvä tilata samantien se jälkitarkastusaika omalääkäriltä (kuinka huvittavaa, etten ennen koko keskenmenoa edes tiennyt kuka on omalääkärini, kun työterveydessä pääsee käymään niin helposti) ettei koko asia unohdu töihin palattua.

Siitäpä iski pulma. Miten saan mökellettyä asiani ulos puhelimessa ilman kamalaa itkukohtausta ja käsittämätöntä ulinamölinää, jota eilen harrastin soittaessani neuvolaan? Vastaus kysymykseen tuli jostain takaraivon pohjalta. Ilmeisesti olen harrastanut tätä ennenkin. Vastaus on siis kaikessa naisellisuudessaan meikit. Meikit naamassa ei voi tietenkään itkeä, koska silloin ei voi pyyhkiä silmiä ja nenää hihaan sekä silmämeikeillä on tapana alkaa kirvellä silmiä itkettäessä - täydellistä.

Marssin siis vessaan, aloitin huolellisen meikkailun kaikenmaailman pohjustusvoiteineen päivineen (miksi minulla edes on tällaisia?) ja annoin mennä. Silmät meikkasin kolmella erivärisellä luomivärillä ja poskipunaa lisäillessä oli tietenkin pakko hymyillä leveästi vaikkei tässä ole kauheasti viime päivinä hymyilyttänyt. Melkoista kropan huijaamista siis.

Kun meikki oli valmis, otin puhelimen ja soitin ajanvarausnumeroon. Sain kerrottua asiani, sana keskenmeno vain tipahti huulilta ja sen jälkeen sitä ei onneksi tarvinnut toistaa. Valitettavasti kaikki se valmistautuminen meni tavallaan hukkaan, koska puhelun päätyttyä minulla ei edelleenkään ollut varattua aikaa. Lähin lääkäriasema menee nimittäin juhannuksena kiinni (toivottavasti ei lopullisesti, en kysynyt) ja kuulemma ensi viikolla vasta voi varata aikoja heinäkuulle sinne varapaikkaan, jonne siis joudun menemään.

Tänään on ohjelmassa vielä kaupassakäynti, joten oikeastaan meikkailut eivät vielä menneetkään hukkaan. Uskon kyllä, että pysyn ihmisten seassa ihan hyvin koossa, koska silloin pitää tehdä ja toimia, eikä vaan märehtiä itsekseen sohvannurkassa. Mies voi kyllä hieman yllättyä, kun hakee minut kotoa kauppareissulle, kun olen ihan tällättynä viime päivien lököhousut ja kulahtanut t-paita -lookin jälkeen.