Totaalisen ensimmäinen

Ehkä tämä blogimaailma alkaa pikkuhiljaa viedä tällaisia hitaitakin innostujia, sillä en kyllä olisi edes kuukausi sitten uskonut, että perustaisin ikinä ikiomaa blogia. Tämä on siis ensimmäinen blogini ja ensimmäinen kirjoitukseni.

Suuria tavoitteita minulla ei ole kirjoitusten tai muunkaan suhteen. Ajattelin vain, että olisi mukava kirjoittaa tunnelmia ja puuhasteluja odotellessa mystistä karhunpentua, joka vatsassani kasvaa. Raskauteni on aivan alkumetreillä, nyt eletään vasta kuudetta viikkoa.

Ensiksi voisin hieman kertoa itsestäni. Olen parikymppinen nainen ja asun aviomieheni kanssa Tampereella. Olemme seurustelleet seitsemisen vuotta ja niistä pari vuotta naimisissa. Lapsen isä on valtavan innoissaan tulevasta lapsesta, jota myös baby beariksi kutsutaan. Lapsi on molemmille ensimmäinen. Muutimme jokin aika sitten omakotitaloon, joten muuttaa ei tarvitse ainakaan perheenlisäyksen takia ihan hetkeen. Työkseni istun päivät toimistossa ja haaveilen matkustelusta.

Raskauden alku on sujunut oikein hyvin. Tein reilut pari viikkoa sitten raskaustestin (no okei, kaksi) kun kuukautiset olivat pari päivää myöhässä ja siellähän ne kaksi viivaa olivat sievästi rinnakkain. Nämä pari viikkoa ovat olleet jännittäviä, myllertäviä ja pitkiä. Oikeasti, miten aika voi mennä niin hitaasti? Raskausoireista ovat tulleet tutuiksi vasta mahtavat alavatsavihlaisut ja hienoinen huono-oloisuus töissä, pääosin iltapäivisin. Kaikki on siis sujunut hienosti, mutta välillä on sellainen olo, että ollaankohan tässä nyt edes raskaana vai ei..

Laskettu aika on jossain päin tammikuuta ja äitiyslomalle pääsen joulukuun puolivälissä jos kaikki menee hyvin. Nyt vaan odotellaan sitä ensimmäistä neuvolakäyntiä. Piti ottaa töistäkin yksi lomapäivä, ettei tarvitse selitellä pakollisista menoista esimiehelle. Tämä on salaisuuksien aikaa.