Avautumisia

Nyt kun tätä raskaussalaisuutta joutuu joka päivä pihtaamaan, on ihanaa kun pääsee avautumaan hyvälle ystävälle. Olin juuri tapaamassa yhtä luottoystävää, jolle kerroin raskaudesta heti raskaustestipäivänä ja olipa ihanaa kertoa kaikki muutokset ja oireet. Juteltiin me toki muitakin asioita ja koitan olla hukuttamatta häntä pelkkiin mahavihlaisuihin ja raskausviikkoihin, mutta olipa kiva jutella vapaasti. Tämä asia on nyt niin pinnalla omassa elämässä, että meinaa vahingossa lipsautella töissäkin.

Nauratti, kun tulin bussilla keskustasta kotiin, että muutaman kuukauden päästä en ainakaan toivottavasti ole se ainoa joka seisoo täydessä bussissa. En kyllä tiedä onko täällä tapana päästää raskaana olevia naisia istumaan, mutta ainahan sitä voi yrittää. Vähän teki jo mieli käydä vilkaisemassa Hennesin mama-osastoa, mutta kai sitä pitää ensin odottaa että maha kasvaa edes vähän näkyviin. Tällä hetkellä on vain aikamoista turvotusta ja legginsitkin tuntuu puristavilta...

Nyt on seitsemäs viikko alkanut ja lueskelin netistä, että alkio, joka "muistuttaa itse asiassa paljon enemmän katkarapua kuin ihmistä", on 4-8 millimetriä pitkä ja sen sydän alkaa tässä vaiheessa kierrättämään verta nesteiden sijaan. Tsemppiä sinne masuun! Myös silmät ja korvat alkavat kehittyä samoin kuin sisäelimet ja raajat. Aikamoinen myllerrys siellä siis käy.

Vielä ei erityisesti ole ollut väsymyksen tunteita, mutta en kyllä tiedä huomaisinko sitä edes kovin helposti, kun olen aika usein koomassa. Viime viikonloppuna nukuttiin kyllä aika pitkään, kai siinä vähän saa kiinni väsymystä. Ihanaa, huomenna on jo perjantai ja sitten viikonloppu. Enää reilu viikko ekaan neuvolaan, jee!